Älylä ja Seminaarinrinne

Älylän puutarhamainen kaupunginosa huvilamaisine puutaloineen sijaitsee Seminaarinmäen ja Mattilanniemen välissä. Luonnonläheinen alue rajautuu Kramsunkadun, Keskussairaalantien ja Alvar Aallon kadun väliin. Seminaarinrinne puolestaan rajautuu Lounaispuiston ja Keskussairaalantien väliselle alueelle Seminaarinmäen kampuksen eteläpuolella.

Älylä ja Seminaarinrinne

Älylän ja Seminaarinrinteen asuinalueet piirrettiin kaupungin laidan peltoalueelle vuoden 1909 asemakaavassa, jonka suunnittelivat arkkitehti Valter Thomé ja insinööri Hugo Lilius. Kaava pohjautui pitkälti Jyväskylän seminaarin lehtorin, arkkitehti Yrjö Blomstedtin ideoihin ja ajatuksiin. Kasvavan kaupungin asemakaavalaajennuksesta järjestettiin Suomen ensimmäinen asemakaavakilpailu. Uusi asemakaava sai vaikutteita tuolloin vallinneesta puutarhakaupunki-ihanteesta: perinteisen jäykän ruutukaavan sijaan suunnittelussa käytettiin vapaamuotoisempaa rakennusten ja tonttien sijoittelua ja puutarhasuunnittelu otettiin huomioon.

Suurin osa alueiden asuinrakennuksista on peräisin 1910–1920-luvuilta ja alueista on muodostunut yhtenäiset kokonaisuudet. Älylään ja Seminaarinrinteelle suunnitteli rakennuksia moni nimekäs arkkitehti. Heistä Wivi Lönn, Alvar Aalto ja Toivo Salervo ovat asuneet alueella. Älylän huvilamaisia asuinrakennuksia ovat suunnitelleet myös Lars Sonck, W. G. Palmqvist ja Kerttu Tamminen. Seminaarinrinteelle rakennuksia suunnittelivat muun muassa rakennusmestari M. F. Forselius ja Yrjö Blomstedt sekä harjoituskoulun yliopettaja ja leikkikalutehtailija Juho Jussila. Tontit olivat isoja ja puutarhat näyttäviä. Aikakautensa mukaisesti rakennuksissa näkyy paitsi art nouveaun myös klassismin vaikutus ja kertaustyylit. Rinnemaasto ohjasi arkkitehdit persoonallisiin erikoisratkaisuihin. Rakennukset olivat valmistuessaan uudenaikaisia, niihin kuului muun muassa juokseva vesi. Älylän asukkaat saivat myös jyväskyläläisistä ensimmäisten joukossa taloihinsa sähkövalot. Nykyään suurin osa Älylän alueesta on asemakaavalla suojeltua tai kaavaltaan suojeluun pyrkivää.

Salervon talo

Jyväskylän seminaarin piirustuksen ja käsityön lehtori, arkkitehti Toivo Salervon maalaama akvarelli vuodelta 1914 esittää hänen Älylään rakennuttamaansa taloa.

Älylä ja Seminaarinrinne olivat tunnettuja asukkaistaan. Seminaarinrinne sai toiseksi nimekseen ”opettajain kolonia”, sillä sinne rakentuivat useiden seminaarin ja korkeakoulun lehtoreiden ja professoreiden asuintalot. Tontteja myytiin myös muille yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa oleville, kuten virkamiehille, taiteilijoille ja arkkitehdeille, joiden muisto elää yhä alueen kadunnimissä.

Monet Älylän asukkaista kuuluivat kaupungin sivistyneistöön, jonka mukaan kaupunginosa on saanut nimensäkin. Älylästä muodostui tiivis sosiaalinen yhteisö, jonka jäsenet suosivat kulttuuriharrastuksia. Alueen omaksi perinteeksi muodostui asukkaiden nimipäivien viettäminen, jolloin koko yhteisö kokoontui juhlimaan nimipäiväsankaria. Iltapäivään ajoittuviin kahvikekkereihin ei lähetetty kutsuja, vaan niihin osattiin mennä kalenterin mukaan. Alueen lapsille järjestettiin omia juhlia kuvaelmineen ja varjokuvaesityksineen.

Ruusupuisto, Arkkitehtitoimisto SARC 2015

Ruusupuisto

Seminaarinmäen kampuksen läheisyyteen Ruusupuiston alueelle valmistui kesällä 2015 uusi yliopistorakennus. Keski-Suomen museon ja Alvar Aalto -museon vieressä sijaitsevaan rakennukseen muuttivat kasvatustieteiden tiedekunta, Koulutuksen tutkimuslaitos ja avoin yliopisto.

Rakennus sai sijaintinsa mukaan nimen Ruusupuisto. Ruusupuisto on Älylän etelärinteessä sijaitseva alue, jossa Älylän lapset tapasivat leikkiä. Puiston käytävällä järjestettiin juoksukilpailuja ja talvella laskettiin suksilla mäkeä. Puisto perustettiin 1800-luvun lopussa alun perin hyötykasvipuutarhaksi. Puisto sai nimensä vuonna 1903, jolloin sitä kunnostettiin ja sinne istutettiin runsaasti ruusukasveja. Vaikka museorakennukset myöhempine laajennuksineen ja vuonna 1969 rakennettu Ruusupuiston silta ovat supistaneet alkuperäisen puiston kokoa, alue pyrittiin säilyttämään väljänä ja rinne puistomaisena.

Rakennuspaikka oli arkkitehtonisesti haastava Alvar Aallon suunnittelemien museorakennusten läheisyydessä. Aallon arkkitehtuuri on otettu huomioon erityisesti Ruusupuiston julkisivujen ikkunoiden ja ikkunaympäristöjen muotokielessä. Muita merkittäviä piirteitä rakennuksen arkkitehtuurissa ovat muun muassa sisääntuloaula katsomoportaineen, tammipuiset portaat ja kaiteet sekä ikkunanäkymät. Aulatilaa koristaa taiteilija Veikko Hirvimäen susiaiheinen veistosinstallaatio Ohitus (2015), joka valmistui Valtion taideteostoimikunnan tilaustyönä. Akustiikka on huomioitu erityisesti rakennuksen suunnittelussa ja materiaalivalinnat tukevat tilojen akustisia vaatimuksia.

Alueen historia näkyy ja elää Ruusupuisto-rakennuksen nimessä ja sisätiloissa. Rakennuksen paikalla sijaitsi Kilpikosken perheen talo 1920-luvun puolivälistä 1980-luvun alkuun asti, ja talon ympäristössä toimi myös suksitehdas. Nykyisen rakennuksen salit on nimetty etunimin yliopiston opettajakoulutuksen historiaan kuuluvien henkilöiden ja Kilpikosken perheen jäsenten mukaan.