Kokoelmien historiaa

Tiedemuseon kokoelmien alku kytkeytyy Jyväskylän seminaarin ensivaiheisiin 1800-luvun lopulla ja opettajien kouluttamiseen eri oppiaineissa. Seminaarin yhteyteen muotoutui oppiaineiden opetuskokoelmia. Jotkut seminaarin opettajista matkustelivat ulkomailla ja toivat mukanaan eksoottisia eläinnäytteitä, esimerkiksi Uno Cygnaeus [?] hankki [mistä] siilikalan. Seminaarin yhteyteen perustettiin myös kansatieteellinen museo, johon kokoelmat liitettiin. 1970 Jyväskylän yliopistossa aloitettiin biologian pääaineopetus ja tuolloin luonnontieteelliset kokoelmat siirrettiin opettajainvalmistuslaitokselta biologian laitokselle. 1973 biologian laitoksen luonnontieteelliset opetuskokoelmat nimitettiin Jyväskylän yliopiston luonnontieteellisiksi kokoelmiksi ja ne asetettiin näytteille C-rakennuksen siipeen (Aallon kirjaston entiseen kirjavarastoon) 1975. Yliopiston erillislaitoksena toimiva museo organisoidaan kahdeksi osastoksi: kulttuurihistorialliseksi ja luonnontieteelliseksi osastoksi 1980. Jyväskylän yliopiston viheralueista muodostetaan 1990 luonnontieteellisen osaston alainen, kaikki yliopiston viheralueet sisältävä kasvitieteellinen puutarha. 2001 kesäkuussa luonnontieteellinen osasto muuttaa C-rakennuksen siivestä nykyisiin tiloihinsa Vesilinnaan Harjulle.

Kokoelmiin liittyy myös joitain historiallisia erikoisuuksia, kuten Laestadiuksen kokoelma. Tämä 274 kasvinäytettä sisältävä kokoelma on päätynyt Jyväskylän seminaarille lahjoituksena Laestadiuksen ystävältä Carl Erik Soldanilta, joka toimi piirilääkärinä Torniossa 1850-luvulla. Aktiivisena kasvitieteilijänä Laestadius keräsi ja keräytti kasveja. Soldan ja Laestadius ilmeisesti vaihtoivat ja lahjoittivat toisilleen näytteitä. Soldanin seminaarille lahjoittamat näytteet löysi ja luetteloi vuonna 1960 luonnonhistorian opettaja Eero Juhani Valovirta, ja sittemmin näytteitä on ollut esillä kahdessa näyttelyssä.