Seminaarinmäen puistot

Seminaarinmäen puisto

Seminaarin puisto

Seminaarin maisemapuutarha 1920-luvulla.

Seminaarin rakentamisen alkuaikoina 1880-luvulla ryhdyttiin suunnittelemaan myös koulupuutarhaa, josta tuli perusta koko alueen puiston muodostumiselle. Koulupuutarha-aatteen innoittamana Helsingin kaupunginpuutarhuri L. A. Jernström laati seminaarin alueelle suunnitelman puutarhasta, joka sisälsi sekä hyöty- että koristekasveja. Puutarhanhoidon opit ja tieto oman kasvitarhan mahdollisuuksista ravinnontuotannossa levisivät seminaarin opiskelijoiden mukana ympäri Suomen. Seminaarin puutarha toimi esikuvana muille suomalaisille koulupuutarhoille ja puutarhanhoidolle yleensä. Puutarhan antimista saivat nauttia myös kaupunkilaiset, sillä istutusten satoa käytettiin paitsi seminaarin omissa ruokaloissa, myös myytiin kaupunkilaisille aina 1960-luvulle asti.

DUO_K0026_93_Seminaarin puutarha.jpg

Seminaarinpuisto edusti Englannista ja Saksasta vaikutteita saanutta romanttista ja luonnonmukaista maisemapuutarhaa vapaasti kasvavine nurmikkokenttineen, suurine puineen, kiemurtelevine käytävineen, lampineen ja huvimajoineen. 1930-luvulla puistokokonaisuutta pidettiin kaupungin kauneimpana. Viheralueiden rooli opetuksessa väheni ja puiston koko kutistui lisärakentamisen myötä 1950-luvulla ja erityisesti 1970-luvulla.

Liito-oravaPerinteisiksi Seminaarinpuiston lajeiksi katsotaan puutarhaan ennen vuotta 1934 istutetut lajit, joita alueen kasvisto suurimmalta osaltaan on. Kampuksella kasvaa pihlajia, tuomia, koivuja ja metsävaahteroita, joista osa on luonnosta kylväytyneitä. Muita perinteiseen lajistoon kuuluvia puita ovat metsälehmus, vuorijalava, saarni, siperianpihta, hopeakuusi, lehtikuusi, siperiansembra ja mänty. Puistossa kasvaa useita nimikkopuita, joista merkittävimmät ovat yliopistoporttien pohjoispuolella Uno Cygnaeuksen syntymän 100-vuotismuistoksi vuonna 1910 istutettu Cygnaeuksen tammi ja päärakennukselle johtavan tien keskellä kasvava seminaarin muistoksi vuonna 1937 istutettu seminaarin kuusi. Vanha puisto on tunnettu liito-oravien asuinpaikkana.

Seminaarinmäen puistoalueen kunnostus ja restaurointi aloitettiin vuonna 2012. Suunnittelutyö, josta vastasi Maisemasuunnittelu Hemgård Oy, tehtiin historia-, maisema- ja ympäristöselvitysten pohjalta. Ensimmäisenä kunnostettiin puiston vanhinta osaa.

Aallon puisto, Alvar Aalto ja Onni Savonlahti 1952–1971

Aallon puisto muodostuu urheilukenttää ympäröivistä viheralueista ja päärakennuksen taakse sijoittuvasta seremonia-aukiosta. Urheilukentän alueen puutarhasuunnitelmat laadittiin Alvar Aallon toimiston ja puutarha-arkkitehti Onni Savonlahden yhteistyönä. Puistoalueen noin seitsemänkymmenen lajin kasvillisuus koostuu 1950–1960-luvuille tyypillisistä lajikkeista. Taustalla kohoaa korkea harjuhongikko, jonka asemaa olennaisimpana maisemaelementtinä haluttiin korostaa matalilla rakennuksilla ja pienikokoisilla kasvilajikkeilla. Keskisuomalaisen luonnon merkitystä painotettiin Aallon suunnitelmissa korkeakoulun maisemallisena lähtökohtana.

Puisto

Aallon puisto 1970-luvulla.

Puiston peruskasveja ovat koristeomenapuut ja kookkaat pensaat, kuten syreenit ja heisit. Alkuperäisen suunnitelman mukaan puistoon piti istuttaa vain valkokukkaisia lajeja. Omenapuiden lisäksi muita lehtipuita puistossa ovat vaahterat, pihlajat ja jalavat. Vuorimänty edustaa puiston ainoaa ulkomaista havupuulajia. Rakennusten lähettyvillä on matalakasvuisia pensaita ja pensasruusulajeja. Urheilukentän kohdalla Aalto teki harvinaisen ratkaisun, sillä hän halusi puita istutettavan myös kentälle. Aallon puistoon olennaisesti kuuluvat polut muodostavat mutkittelevan verkoston. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen polkuverkostoa jouduttiin pelkistämään pian valmistumisensa jälkeen, sillä opiskelijoilla oli taipumus kulkea puistossa oikoteitä myöten.

Nurmikon kunnostusPäärakennuksen lounaispuolen seremonia-aukio suunniteltiin opetus- ja juhlatilaisuuksia varten. Tähän käyttötarkoitukseen viittaa myös metsän puolelle sijoitettu puolikaaren muotoinen ulkokatsomo, joka on tehty puu- ja kivipenkeistä. Katsomon kivipenkit ovat purettujen puisten seminaarirakennusten peruskiviä. Seremonia-aukio suunniteltiin päärakennuksen toisella puolella olevan etuaukion, Alvarin aukion, vastapainoksi.

 

Seremonia-aukion viereinen nurmiportaikko kunnostettiin kesällä 2019.