Omatoimikierros Seminaarinmäen puutarhaan

Alla olevan kartan ja pisteiden kera voit kiertää Seminaarinmäen puutarhan omatoimisesti. Kierros on noin 1km pituinen ja kestää kävelyvauhdistasi riippuen 30-45min. Kohteissa pääset tutustumaan Suomen ensimmäisen opettajaseminaarin koulupuutarhan alueisiin, kasveihin ja historiaan lyhyesti esiteltynä. Vaihtoehtoisesti tästä linkistä saat avattua kartan opastusteksteineen kuvatiedostona ja tulostettavan pdf-tiedoston (A4/ 2 sivua) ladattua itsellesi tästä linkistä.

TERVETULOA TUTUSTUMAAN KASVITIETEELLISEEN PUUTARHAAN

Oppio-siperianomenapuu (Malus prunifolia)

OMATOIMIKIERROS:

1. Cygnaeuksen tammi: Istutettu 1910 seminaarin perustajan Uno Cygnaeuksen syntymän 100-vuotispäivän kunniaksi . Alueella Seminaarinpuiston vanhaa puustoa ja liito-oravan pönttöjä. Pero Luostarisen teos Yliopistoportit vuodelta 1987. Keskikaistalla edempänä Seminaarinkuusi (metsäkuusi joka istutettu 1937 seminaarin muistolle).

2. Villa Ranan puutarha: Yrjö Blomstedtin suunnitteleman (1905) Villa Ranan puutarhassa sijaitsi seminaarin kasvihuone ja hyötyviljelyksiä. Kasvihuone purettiin 1960-luvulla puutarhaopetuksen loputtua. Nykyään ylärinteen kasvilavoissa lahjoituksena saatu Kuokkalan kartanon perenna– ja yrttikokoelma. Rinteissä kasvaa perinneperennoja, vanhoja jalavia, tuomia, omenapuita, marjapensaita ja alarinteen lahopuissa elää harvinaisia lahopuukovakuoriaisia.

3. Harjumännikköä: Arvokasta lahopuustoa ja luonnonkasveja, puusto on myös merkittävä maisemallinen elementti Alvar Aallon päärakennuksen (1955) näkymissä. Liito-oravan elinympäristön ydinaluetta kampuksella.

4. Seremonia-aukio: Alvar Aallon Yliopiston päärakennukselle suunnittelema juhla-aukio, kiviset istuimet ovat purettujen seminaarin rakennusten peruskiviä. Hyvät näkymät koko Aallonpuistoon ja Aallon kampukselle, joka rakentui 1952-1971 Mattilan talon pelloille, paikalla sijaitsi aiemmin seminaarin hyötyviljelyksiä. Aallon ja puutarha-arkkitehti Onni Savonlahden maastoa ja keskisuomalaista luontoa mukailevat suunnitelmat jossa teemana on valkoinen kukinta: koristeomenapuita, pihlajia, villaheisiä, syreenejä, tuomipihlajoita, vaahteroita, pensasruusuja. Aallonpuiston ympäristö on upeimmillaan kun alueen vanhat ‘John Downie’ paratiisiomenapuut sekä muut puut kukkivat. 

5. Perenna-alueet: urheilukentän laidalla sijaitsee runsaasti perennoja sekä kasvitieteellisen puutarhan nimikylttejä. Urheilukentän ympärillä myös vuorimäntyä ja pensasryhmiä massaistutuksina alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti. Aalto halusi sijoittaa puita myös urheilukentälle, mikä oli harvinainen ratkaisu. Aallon puisto on peruskorjattu 2010-luvulla Gretel Hemgårdin alueelle laatimien suunnitelmien pohjalta. 

6.Muurin päältä aukeaa kaunis näkymä Aallonpuistoon. Muurin seinustalla tuoksuvat omenaruusut (Rosa rubiginosa) etenkin sateisina päivinä. Lehtiä hieraisemalla saa tuoksun myös muulloin. Täältä näkyy Aallon ja Savonlahden suunnitelman mutkitteleva polkuverkosto hyvin. 

7. Vanhan Seminaarinpuiston puoli: 1880-luvulla valmistuneet tiilirakennukset ovat Konstantin Kiseleffin suunnittelemia. Ympäröivä puisto edusti alunperin Saksasta ja Englannista vaikutteita saanutta romanttista ja luonnonmukaista maisema-puutarhaa, jossa kulkijaa johdateltiin sivistyneesti puustoisen ja rehevän puiston läpi. 1930-luvulla Seminaarinpuistoa pidettiinkin kaupungin kauneimpana puistona ja puutarhaopetus kuului opetusohjelmaan jokaisella opettajaseminaarin oppilaalla. Puiston vanhimmasta osasta on jäljellä pääasiassa vanhaa puustoa, kuten mäntyjä, koivuja, pihtoja, jalavia ja metsälehmuksia. Alusta alkaen kerrytettiin kasvikokokoelmaa mittavien hyötyviljelysten lisäksi, sillä oppilaiden toivottiin työssään levittävän puutarhaoppia ympäri Suomen.

SIVUMMALLA MOIRISLAMPI (ylimääräinen kierros, ei numeroa): Vanhan Seminaarinpuiston alueella, suunnilleen nykyisen G-rakennuksen paikalla., sijaitsi kosteikkoon kaivettu puutarhalampi Moirislampi, joka sai nimensä egyptiläisen esikuvansa Niilin tulvajärvi Moeriksen mukaan. Moirislampi kaivettiin aluksi vesivarannoksi seminaarin rakennusten tiilimuuraukseen sekä palovesivarannoksi. Moirislammesta muodostui vähitellen oppilaiden huvittelu– ja oleskelupaikka, johon rakennettiin huvimaja ja siltoja ja se saavutti lähes myyttisen maineen opiskelijoiden keskuudessa. Moirislampi täytettiin 1920-luvulla urheilukentän tieltä ja nykyinen Moirislampi on uudella paikalla edempänä Jyväskylän kaupungin mailla.

8. Puutarhurin talo (J) on Ryhtilän (R) lisäksi ainoa säilynyt puurakennus Seminaarinpuiston alueella. Talossa ehti asua yhteensä seitsemän puutarhuria perheineen. Talon etupihalla on aina sijainnut syreenimaja, jossa oleskeltiin ja johon tuotiin seminaarin kasvihuoneesta kesäksi palmuja ruukkuineen. Syreenien juurella kasvaa perinneperennoja ja paikalla on myös luonnon monimuotoisuudelle tärkeää lahopuuta sekä vanhaa puustoa. Talon eteläseinustan istutusaltaaseen on istutettu kokoelma perinneperennoja nimikyltteineen.

9. Oppio-rakennuksen (O) pihamaalta löydetty siperianomenapuun (Malus prunifolia) kanta on nimetty lajikkeeksi ‘Oppio’ löytöpaikkansa mukaan. ‘Oppio’-siperianomenapuu on kasvitieteellisen puutarhan tunnuskasvi ja sen emopuut on istutettu tähän 1930-luvulla. Oppio-rakennus toimi seminaarin johtajan asuntona ja näkymä sieltä puutarhaan ja Jyväsjärvelle asti oli tärkeä. Näkö– ja kulkuyhteys Jyväsjärvelle Seminaarinmäeltä katosi vähitellen maisemasta rautatien rakentumisen ja kaupunkirakenteen muutoksen myötä. Oppion takana kasvaa vanhaa seminaarin aikaista puustoa sekä mm. pähkinäpensas, hevoskastanja ja keväisin violettina mattona leviävät pystykiurunkannukset nurmialueilla.

10. Graniittiportaat: Musican kulmalta nousevat alkuperäiset seminaarin ajalta säilyneet graniittiportaat. Seminaarin naisoppilaat kulkivat täältä harjumetsän läpi Moirislammelle. Seminaarinmäen itäpäädyssä sijaitsi naisopiskelijoiden asuin– ja opiskelutilat ja miesten vastaavat toisessa päässä seminaaria. Arto Sipisen suunnittelemat lisärakennukset rakentuivat Seminaarinmäelle 1970-luvulla ja vanha Seminaarinpuisto pirstoutui osiin. Vanhojen tiilirakennusten edustoilla on täällä päässä marjaomenapuita, ‘Oppio’-siperianomenapuuta ja uudisrakennusten edustoilla pääasiassa rakennuskaudelle tyypillistä kasvillisuutta kuten tuomipihlajia, pensasangervoja, vaahteroita, mongolianvaahteraa, kiiltotuhkapensasta ja sitkeitä perennoja kuten kuunliljaa ja päivänliljoja.

11. Lähde-rakennuksen (B) peruskorjauksen jälkeen rinteeseen toteutettiin monilajinen, luonnonmukainen istutusalue eroosiosuojauksineen Gretel Hemgårdin suunnitelmien mukaisesti. Rinteeseen kylvettiin myös niittykasvillisuutta ja rakennettiin lahopuuaita. Lähde-rakennuksen paikalla sijaitsi aikanaan seminaarin suuri hedelmä- ja marjatarha. 

Puutarha_omatoimikävelyreitti_pohja_sivustolle.jpg