Omatoimikierros Seminaarinmäen puutarhaan
Alla olevan kartan ja pisteiden avulla voit kiertää Seminaarinmäen puutarhan omatoimisesti. Kierros on noin yhden kilometrin pituinen ja kestää noin 30–45 minuuttia. Kohteissa pääset tutustumaan Suomen ensimmäisen opettajaseminaarin koulupuutarhan alueisiin, kasveihin ja historiaan. Vaihtoehtoisesti tästä linkistä saat avattua kartan opastusteksteineen kuvatiedostona ja tulostettavan pdf-tiedoston ladattua itsellesi tästä linkistä.
Seminaarinmäen kampusta voit kiertää myös virtuaalisesti, tällä virtuaalikierroksella pääsee tutustumaan myös rakennuksien sisätiloihin: Kampuksen virtuaalikierros.
Tiedemuseon sivuilla on useampi mobiiliopas Jyväskylän yliopiston alueiden arkkitehtuuriin ja historiaan: Tiedemuseon mobiilioppaat.
TERVETULOA TUTUSTUMAAN KASVITIETEELLISEEN PUUTARHAAN
OMATOIMIKIERROS:
1. Cygnaeuksen tammi: Istutettu vuonna 1910 seminaarin perustajan Uno Cygnaeuksen 100-vuotispäivän kunniaksi. Alueella on Seminaarinpuiston vanhaa puustoa ja liito-oravan ja lepakon pönttöjä sekä Pero Luostarisen teos Yliopistoportit vuodelta 1987. Keskikaistalla Villa Ranaa kohti mentäessä edempänä on kyltti: Seminaarinkuusi, joka on vuonna 1937 istutettu metsäkuusi opettajaseminaarin muistolle, koulun muuttuessa kasvatusopilliseksi korkeakouluksi.
2. Villa Ranan puutarha: Yrjö Blomstedtin vuonna 1905 suunnitteleman Villa Ranan puutarhassa sijaitsi seminaarin kasvihuone ja hyötyviljelyksiä. Kasvihuone purettiin 1960-luvulla puutarhaopetuksen loputtua. Nykyään ylärinteen lavoissa kasvaa Kauko Sorjosen säätiöltä lahjoituksena saatu Kuokkalan kartanon perenna- ja yrttikokoelma. Alemmissa rinteissä kasvaa perinneperennoja, vanhoja jalavia, tuomia, omenapuita, marjapensaita ja lahopuuta, jossa harvinaisia lahopuukovakuoriaisia.
3. Harjumännikköä: Arvokasta iäkästä puistometsää, lahopuustoa ja luonnonkasveja. Alueen puusto on merkittävä maisemallinen elementti Alvar Aallon vuonna 1955 suunnitteleman päärakennuksen näkymissä.
4. Seremonia-aukio: Alvar Aallon yliopiston päärakennukselle suunnittelema juhla-aukio, jonka kiviset istuimet ovat purettujen seminaarin rakennusten peruskiviä. Aukiolta on näkymät koko Aallonpuistoon ja Aallon kampukselle, joka rakentui vuosien 1952–1971 välillä Mattilan talon pelloille, jossa sijaitsi aiemmin seminaarin hyötyviljelyksiä. Aallon ja puutarha-arkkitehti Onni Savonlahden maastoa ja keskisuomalaista luontoa mukailevat suunnitelmat jossa teemana on valkoinen kukinta: koriste-omenapuita, pihlajia, villaheisiä, syreenejä, tuomipihlajoita, vaahteroita sekä pensasruusuja. Alueella on myös Aallon suunnitelmille tyypillisiä nurmiporrastuksia.
5. Perenna-alueet: Urheilukentän laidalla sijaitsee runsaasti perennoja sekä kasvitieteellisen puutarhan nimikylttejä. Urheilukentän ympärillä on myös vuorimäntyä ja alkuperäiselle rakennuskaudelleen tyypillisiä pensaita massaistutuksina. Aallon puisto on peruskorjattu 2010-luvulla Gretel Hemgårdin alueelle laatimien suunnitelmien ja laajojen maisema- ja historiaselvitysten pohjalta.
6. Muurin päältä aukeaa kaunis näkymä Aallonpuistoon ja uudelleen istutettuun kirsikkapuistoon. Kirsikat olivat tiettävästi Aallon lempikasveja, mutta alueelle alunperin istutetut jalojuuriset kirsikat osoittautuivat lyhytikäisiksi ja ne onkin puiston peruskorjauksen yhteydessä korvattu kestävämmällä lajikkeistolla. Aallonpuiston ympäristö on upeimmillaan kun alueen vanhat ‘John Downie’ -paratiisiomenapuut kukkivat alkukesästä. Aalto halusi sijoittaa puita myös urheilukentälle, mikä oli harvinainen ratkaisu. Vaahteroita kasvaakin yhä kentän pohjoispäädyssä.
7. Vanhan Seminaarinpuiston puoli: 1880-luvulla valmistuneet tiilirakennukset ovat Konstantin Kiseleffin suunnittelemia. L.A. Jernströmin suunnittelema Seminaarinpuisto rakennusten ympärillä edusti Saksasta ja Englannista vaikutteita saanutta romanttista ja luonnonmukaista maisemapuutarhaa, jossa kulkijaa johdateltiin sivistyneesti puustoisen ja rehevän puiston läpi. 1930-luvulle asti Seminaarinpuistoa pidettiinkin kaupungin kauneimpana puistona ja puutarhaopetus kuului opetusohjelmaan jokaisella opettajaseminaarin oppilaalla. Puiston vanhimmasta osasta on jäljellä pääasiassa vanhaa puustoa, kuten mäntyjä, koivuja, jalavia ja metsälehmuksia. Alusta alkaen alueelle kerättiin kasvikokoelmaa mittavien hyötyviljelysten lisäksi, sillä oppilaiden toivottiin työssään levittävän puutarhaoppia ympäri Suomen.
Erillinen piste sivummalla, ei numeroa: Vanhan Seminaarinpuiston alueella, suurin piirtein nykyisen G-rakennuksen paikalla, sijaitsi kosteikkoon kaivettu Moirislampi, joka sai nimensä egyptiläisen esikuvansa Niilin tulvajärvi Moeriksen mukaan. Moirislampi kaivettiin aluksi vesivarannoksi seminaarin rakennusten muuraustöihin sekä palovesivarannoksi. Moirislammesta muodostui vähitellen oppilaiden huvittelu- ja oleskelupaikka, johon rakennettiin huvimaja ja siltoja. Moirislampi täytettiin 1920-luvulla urheilukentän tieltä, ja nykyinen Moirislampi on uudella paikalla Jyväskylän kaupungin mailla.
8. Puutarhurin talo (J) on Ryhtilän (R) lisäksi ainoa säilynyt puurakennus Seminaarinpuiston alueella. Talossa ehti asua yhteensä seitsemän puutarhuria perheineen. Talon etupihalla on aina sijainnut syreenimaja, jossa oleskeltiin ja johon tuotiin seminaarin kasvihuoneesta kesäksi palmuja ruukkuineen. Syreenien juurella kasvaa perinneperennoja ja paikalla on myös luonnon monimuotoisuudelle tärkeää lahopuuta sekä vanhaa puustoa. Talon eteläseinustan istutusaltaaseen on istutettu kokoelma perinneperennoja nimikyltteineen.
9. Oppio-rakennuksen (O) pihamaalta löydetty siperianomenapuun (Malus prunifolia) kanta on nimetty ‘Oppioksi’ löytöpaikkansa mukaan. ‘Oppio’-siperianomenapuu on kasvitieteellisen puutarhan tunnuskasvi ja sen emopuut on istutettu tähän 1930-luvulla. Oppio-rakennus toimi seminaarin johtajan asuntona ja näkymä sieltä puutarhaan ja Jyväsjärvelle asti oli merkittävä. Näkö- ja kulkuyhteys Seminaarinmäeltä Jyväsjärvelle katosi vähitellen maisemasta kaupunkirakenteen muutoksen myötä. Oppion takana kasvaa vanhaa seminaarin aikaista puustoa sekä mm. pähkinäpensas, hevoskastanja ja keväisin violettina mattona nurmella leviävät pystykiurunkannukset.
10. Graniittiportaat: Musican (M) kulmalta nousevat alkuperäiset seminaarin ajalta säilyneet graniittiportaat, joita pitkin Seminaarin naisoppilaat kulkivat harjumetsän läpi Moirislammelle. Seminaarinmäen tässä päädyssä sijaitsivat naisopiskelijoiden asuin- sekä opiskelutilat ja miesten tilat toisessa päässä seminaaria. Arto Sipisen suunnittelemat lisärakennukset rakentuivat Seminaarinmäelle 1970-luvulla ja vanha Seminaarinpuisto pirstaloitui. Vanhojen tiilirakennusten edustoilta löytyy marjaomenapuita, ‘Oppio’-siperianomenapuuta sekä uudisrakennusten edustoilta rakennuskaudelle tyypillistä kasvillisuutta, kuten tuomipihlajia, pensasangervoja, vaahteroita, mongolianvaahteraa, kiiltotuhkapensasta sekä sitkeitä perennoja, kuten kuunliljaa ja päivänliljoja.
11. Lähde-rakennuksen (B) peruskorjauksen yhteydessä rinteeseen toteutettiin monilajinen, luonnonmukainen istutusalue eroosiosuojauksineen sekä vehreä niitty. Educan (D) kulmalle rakennettiin luonnon monimuotoisuutta alueella lisäävä lahopuuaita Gretel Hemgårdin suunnitelmien mukaisesti. Lähde-rakennuksen paikalla sijaitsi aikanaan seminaarin suuri hedelmä- ja marjatarha.
