Mattilanniemi

Kehittyvän yliopiston haluttiin 1970-luvulla muodostuvan luonnolliseksi ja kiinteäksi osaksi kaupunkia ja yhteiskuntaa. Rakennuksia yhdistävillä katu- ja puistoalueilla oli Mattilanniemen kampuksen muodostumisessa tärkeä rooli – ympäröivä luonto haluttiin tuoda esiin. Myös tasa-arvon, demokratian ja sosiaalisen hyvinvoinnin arvot olivat Sipisen suunnitelmassa tärkeitä ja 1970-luvulle tyypillisiä. Alueella kohtaavat opetus, tutkimus ja vapaa-aika: Mattilanniemi ei ole tarkoitettu vain yliopistolaisille, vaan yliopistorakennukset, ympäröivät piha-alueet ja järven ranta tuovat yliopiston ja muun kaupungin yhteen. Yliopistorakennusten kanssa samaan aikaan alueelle valmistui niin ikään Arto Sipisen suunnittelema Hotelli Alba, jossa usein myös yliopiston vieraat majoittuvat. Mattilanniemen ja Seminaarinmäen välille muodostettiin kampuksia yhdistävä kevyen liikenteen raitti. Myöhemmin raittia jatkettiin sillan kautta kolmannelle kampukselle, Ylistönrinteelle.

Mattilanniemen rakennuksissa yhdistyvät Arto Sipisen arkkitehtuurille ja ajalle ominaiset toiminnalliset ja joustavat ratkaisut. Yliopiston kampuksille eri aikoina nousseet ja muuttuviin tarpeisiin vastanneet rakennukset kuvastavat Sipisen arkkitehtuurin kehittymistä: kampuksilla voi nähdä arkkitehdin koko suunnittelun kaaren. Sipisen puhdasta funktionalistista ja tunnistettavaa tyyliä edustavat alueella sekä 1980-luvun punatiiliset rakennukset että myöhemmät valkeat rakennukset. Mattilanniemen tiivis ja matala, käytävin toisiinsa liittyvä rakennuskokonaisuus sai 2000-luvun alussa rinnalleen kokoluokassaan selvästi suuremman yliopistorakennuksen, Agoran.

MaB ja MaC, Arto Sipinen 1980

Mattilanniemen kampuksen rakentamisen ensimmäisessä vaiheessa toteutui kaksi rinnakkain sijoitettua lähes identtistä laitosrakennusta. Kolmikerroksiset rakennukset valmistuivat yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan käyttöön vuonna 1980. Selkeää, suorakulmaista linjaa toteuttavissa rakennuksissa ilmenevät rakennusajankohdalleen ominaisesti joustavuus, monikäyttöisyys, käytännöllisyys ja tehokkuus. Oman leimansa rakennusten lopulliseen muotoon löi meneillään ollut energiakriisi ja öljyn hinnannousu: muun muassa ikkunoiden kokoa pienennettiin ja yksityiskohtia karsittiin.

Rakennuksissa toiminnot on sijoitettu kaksoiskäytävän yhteyteen. Käytävien varsille sijoitettiin työhuoneet ja pienemmät opetustilat, ja keskiosassa on suuri luentosali. Rakennusten sisäpuolta hallitsevat selkeä huonejärjestys, vaaleat seinät ja tiilenpunaiset lattiat. Vaaleasävyisen sisustuksen punertavin ja tummanruskein yksityiskohdin suunnitteli sisustussuunnittelija Ritva-Liisa Yrjölä.

MaA ja MaD, Arto Sipinen 1984

Toinen rakennusvaihe toi Mattilanniemen kampukselle keskusrakennuksen ja laitosrakennuksen. Keskusrakennus MaA piti sisällään ruokalan ja kirjaston, MaD-rakennukseen tulivat tilat yliopiston atk-palveluille sekä matematiikan ja tilastotieteen laitokselle. Rakennusten välistä lasiseinäisen yhdyskäytävän alitse kulkeva jalankulkureitti on toiminut kevyen liikenteen pääväylänä yliopiston kolmen kampuksen välillä.

Rakennukset antavat ensimmäiseen vaiheeseen verrattuna avoimemman ja moni-ilmeisemmän vaikutelman. Massoittelu ja julkisivut ovat monipuolisempia ja rakennusten aulatilat suuria ja valoisia, sosiaaliseen kohtaamiseen kannustavia. Ikkunapinta-alaa lisättiin ja suorakulmaisuutta sekä tasaisia pintoja vähennettiin. Näin elävöitettiin rakennusten kokonaisilmettä. Suuret ikkunat järvinäköaloineen, punatiili ja valkoiset muuraukset tuovat sisätiloihin jatkuvuuden ja yhtenäisyyden tuntua.

MaE, Arto Sipinen 1988

MaE-rakennus valmistui kampuksen kolmannessa rakennusvaiheessa taloustieteellisen tiedekunnan käyttöön. Sijoittelultaan ja mataluudeltaan se jatkaa alkuperäisen rakennusjärjestelmän selkeää ryhmittelyä. Sipinen on kuitenkin kehittänyt tyyliä eteenpäin ja käyttänyt uudenlaista tekniikkaa. Suorakulmaisuus on saanut antaa tilaa ulkoneville rakennusmassoille ja pilareille. Julkisivun materiaaleina vuorottelevat punatiili, valkoiset elementit ja lasipinnat. Rakennusta voidaan pitää selkeänä siirtymävaiheena kohti Sipisen 1990-luvun valkoista, ilmeikkäämpää kautta.

Agora, Arto Sipinen 2000

Agora rakennettiin monitieteisyyden ja ihmislähtöisen teknologian keskukseksi, jossa laadukkaan tutkimuksen toivottiin tuovan innovaatioita yhteiskunnan ja elinkeinoelämän tarpeisiin. Samalla yritysmaailma ja yliopisto lähensivät välejään. Rakennuksen valmistuttua sinne sijoittuivat Agora Center -tutkimusyksikkö, informaatioteknologian tiedekunta ja Tietotekniikan tutkimusinstituutti (TITU) sekä useita yrityksiä.

Rakennus on viimeisin Arto Sipisen Mattilanniemeen suunnittelemista rakennuksista. Se poikkeaa paljon alueen alkuperäisistä, matalista ja julkisivuiltaan maltillisista punatiilirakennuksista. Julkisivun suuret lasipinnat, pylväiköt ja valkoisuus sekä toisaalta sisätilojen materiaalivalinnat ja juhlallisuus tekevät rakennuksesta voimakkaan ja hallitsevan.

Tehokkuus ja muunneltavuus ovat myös Agorassa tärkeitä lähtökohtia. Avara aulatila toimii kohtaamispaikkana, eräänlaisena sisälle tuotuna kävelykatutilana. Sulkavan tummalla Amadeus-graniitilla päällystetyt seinä ja lattia tuovat aulaan näyttävyyttä. Sisätilojen värimaailmassa toistuvat valkoinen, harmaa ja musta, yhdistettynä puisiin rakenteisiin ja yksityiskohtia.