Luonnontieteelliset kokoelmat

Kokoelmat säilyttävät otoksia luonnon monimuotoisuudesta
Kokoelmat ovat luonnon muisti Kokoelmat ovat pitkän aikavälin tutkimus- ja opetusaineisto.
Monipuoliset kokoelmat Hyönteiset ja kasvit muodostavat valtaosan tiedemuseon luonnontieteellisistä kokoelmista.
Kokoelmien käyttö ja niihin liittyvä tutkimus Kokoelmat palvelevat tutkijoita, opiskelijoita ja muita kiinnostuneita.
Näin toimitat näytteen tai lahjoituksen museolle Museo ottaa vastaan näytteitä ja kokoelmalahjoituksia organisaatioilta ja yksityishenkilöiltä.

Luonnontieteellisten kokoelmien historiaa

Tiedemuseon kokoelmien perustana ovat Jyväskylän seminaarin (1863–1934) ja Kasvatusopillisen korkeakoulun (1934–1966) luonnontieteelliset opetuskokoelmat, joita kartuttivat ja hoitivat pääasiassa luonnontieteiden opettajat. Alkuaikoina kokoelmiin saatiin lahjoituksia esimerkiksi Helsingin yliopistosta sekä seminaarin ensimmäiseltä johtajalta, Uno Cygnaeukselta, seminaarin johtajalta Karl Gabriel Leinbergilta, seminaarin ensimmäiseltä luonnontieteiden opettajalta Johan Ferdinand Canthilta sekä suomen kielen ja piirustuksen opettajattarelta Edla Soldanilta. Kokoelmien laajuus kasvoi ja niiden järjestys parani Ludvig Gabriel Kiljanderin toimiessa luonnontieteiden lehtorina vuosina 1892–1909. Lahjoitusten lisäksi kokoelmiin tehtiin näytehankintoja. Esimerkiksi tunnetun ruotsalaisen konservaattorin ja eläintieteilijän Gustaf Isak Kolthoffin kaupasta hankittiin 2000 spriihin säilöttyä eläinnäytettä. Seminaarin entiseltä luonnontieteiden opettajalta Erik Blomilta puolestaan hankittiin 2500:n kasvin ja 104:n siemenen kokoelma.

Kasvatusopillisen korkeakoulun aikana kokoelmia ei juuri kartutettu. Luonnonhistorian opettaja Eero Johannes Valovirta teki kuitenkin huomattavan työn järjestäessään ja luetteloidessaan näytteet. Valovirta myös löysi kokoelmista 274 Lars Levi Laestadiuksen kasvinäytettä ja luetteloi ne. Jyväskylän yliopisto aloitti toimintansa vuonna 1966. Biologian pääaineopetus käynnistyi vuonna 1970, jolloin luonnontieteelliset kokoelmat siirrettiin biologian laitokselle. Samalla näytteitä alkoi kertyä huomattavasti enemmän laitoksella tehdyn tutkimuksen myötä. Jyväskylän yliopiston museo perustettiin vuonna 1980. Siihen liitettiin omina osastoinaan luonnontieteelliset kokoelmat sekä kulttuurihistoriallinen museo. Tällöin laajoiksi karttuneet kokoelmat saivat museon aseman ja samalla virallisen aseman yliopiston organisaatiossa. Vuonna 1980 museon kokonaisnäytemäärä oli yli 30 000 näytettä, ja vuosituhannen vaihteessa kokoelmat ylittivät jo 200 000 näytteen rajan. Nykyään museo toimii osana Avoimen tiedon keskusta ja sillä on yli 310 000 luonnontieteellistä näytettä.

Kokoelmien käytössä ja hoidossa on ollut monenlaisia vaiheita. Vaikka kokoelmat eivät ole aina saaneet ansaitsemaansa huomiota, on vanhoja näytteitä onneksi säilynyt runsaasti. Esimerkiksi seminaarin aikaisesta lintukokoelmasta on edelleen jäljellä 156 näytettä. Kulttuurihistoriallisesti kiinnostavia ovat myös esimerkiksi marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin isoisän Carl Gustaf Mannerheimin keräämät kovakuoriaiset sekä Lars Levi Laestadiuksen kasvikokoelma. Laestadiuksen 274 näytettä sisältävä kokoelma on päätynyt Jyväskylän seminaarille lahjoituksena Laestadiuksen ystävältä Carl Erik Soldanilta, joka toimi piirilääkärinä Torniossa 1850-luvulla. Aktiivisena kasvitieteilijänä Laestadius keräsi ja keräytti kasveja, ja Soldan ja Laestadius ilmeisesti vaihtoivat ja lahjoittivat toisilleen näytteitä.