Luonnontieteelliset kokoelmat

Kokoelmat säilyttävät otoksen luonnon monimuotoisuudesta

Luonnontieteellisten kokoelmien historiaa

Tiedemuseon kokoelmien perustana ovat Jyväskylän seminaarin (1863–1934) ja Kasvatusopillisen korkeakoulun (1934–1966) luonnontieteelliset opetuskokoelmat, joita kartuttivat ja hoitivat pääasiassa luonnontieteiden opettajat. Alkuaikoina kokoelmiin saatiin lahjoituksia esimerkiksi Helsingin yliopistosta sekä seminaarin ensimmäiseltä johtajalta, Uno Cygnaeukselta, seminaarin johtajalta Karl Gabriel Leinbergilta, seminaarin ensimmäiseltä luonnontieteiden opettajalta Johan Ferdinand Canthilta ja suomen kielen ja piirustuksen opettajattarelta Edla Soldanilta. Kokoelmat kasvoivat laajuudeltaan ja niiden järjestys koheni Ludvig Gabriel Kiljanderin toimiessa luonnontieteiden lehtorina 1892-1909. Lahjoitusten ja vaihtojen lisäksi kokoelmiin hankittiin näytteitä ostamalla, esimerkiksi tunnetun ruotsalaisen konservaattorin ja eläintieteilijän Gustaf Isak Kolthoffin kaupasta hankittiin 2000 spriihin säilöttyjä eläinnäytteitä ja seminaarin entiseltä luonnontieteiden opettajalta Erik Blomilta puolestaan 2500 kasvin ja 104 siemenen kokoelma.

Kasvatusopillisen korkeakoulun aikana kokoelmia ei juuri kartutettu. Luonnonhistorian opettaja Eero Valovirta teki kuitenkin huomattavan järjestäessään ja luetteloidessaan näytteet. Valovirta myös löysi kokoelmista ja luetteloi 274 Lars Levi Laestadiuksen kasvinäytettä. Jyväskylän yliopisto aloitti toimintansa 1966, ja biologian pääaineopetus käynnistyi 1970, jolloin kokoelmat siirrettiin biologian laitokselle. Samalla myös kartunta kasvoi huomattavasti laitoksella tehdyn tutkimuksen myötä. Jyväskylän yliopiston museo perustettiin 1980. Siihen liitettiin omina osastoinaan luonnontieteelliset kokoelmat sekä kulttuurihistoriallinen museo. Tällöin laajoiksi karttuneet kokoelmat saivat museon aseman ja samalla virallisen aseman yliopiston organisaatiossa. Vuonna 1980 kokonaisnäytemäärä oli yli 30 000 näytettä, ja vuosituhannen vaihteessa kokoelmat ylittivät jo 200 000 näytteen rajan. Nykyään museo toimii osana Avoimen tiedon keskusta ja sillä on yli 310 000 luonnontieteellistä näytettä.

Kokoelmien käytössä ja hoidossa on ollut monenlaisia vaiheita. Vaikka kokoelmat eivät ole aina saaneet ansaitsemaansa huomiota, on vanhoja näytteitä onneksi säilynyt runsaasti. Esimerkiksi seminaarin aikaisesta lintukokoelmasta on edelleen jäljellä 156 näytettä. Kulttuurihistoriallisesti kiinnostavia ovat myös esimerkiksi marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin isoisän Carl Gustaf Mannerheimin keräämät kovakuoriaiset sekä Lars Levi Laestadiuksen kasvikokoelma. Laestadiuksen 274 näytettä sisältävä kokoelma on päätynyt Jyväskylän seminaarille lahjoituksena Laestadiuksen ystävältä Carl Erik Soldanilta, joka toimi piirilääkärinä Torniossa 1850-luvulla. Aktiivisena kasvitieteilijänä Laestadius keräsi ja keräytti kasveja. Soldan ja Laestadius ilmeisesti vaihtoivat ja lahjoittivat toisilleen näytteitä.