Kasvikokoelmat

Jyväskylän yliopiston kasvitieteellinen puutarha poikkeaa maamme muista kasvitieteellisistä kokoelmista runsaan historiallisen kerrostumansa ja rakenteensa tähden. Kasvikokoelmat sijaitsevat kolmessa eri kampuskohteessa, joilla jokaisella on omat ominaispiirteensä, eikä kasvikokoelmia ole koottu alueille esimerkiksi pelkästään lajitaksonomiaan tai kasvimaantieteeseen perustuen. Sen sijaan kukin kohde esittelee alueen kasvikokoelmia erilaisista kulttuuriympäristöön liittyvistä näkökulmista ja rakennusaikaansa peilaten. Kasvikokoelmat muodostavat Jyväskylän yliopiston tiedemuseon elävien kasvien kokoelmat.

Tällä sivustolla on lisätietoa kasvitieteellisen puutarhan kokoelmista ja kuvissa esiintyvien kasvien tiedot löytyvät siirtämällä hiiren kursori kuvan päälle ja mobiililaitteessa valitsemalla kuvan esikatseluun (pidä hetki sormea/kosketuskynää kuvan päällä).

Seminaarinmäellä vaalitaan  vanhoja kasvikantoja

Seminaarinmäen vanhin puistoalue eli Seminaarinpuisto muodostui Suomen ensimmäisen opettajaseminaarin muuttaessa alueelle aiemmista vuokratiloistaan 1880-luvulla. Koko alue on merkittävä muistomerkki suomalaisen koulupuutarha-aatteen historiasta. Puutarhanhoidon opit ja tieto oman kasvitarhan mahdollisuuksista ravinnontuotannossa levisivät seminaarin opiskelijoiden mukana ympäri Suomen. Seminaarin puutarha toimi merkittävänä esikuvana muille suomalaisille koulupuutarhoille ja puutarhanhoidolle yleisestikin.

Koko Seminaarinmäen kunnostus ja restaurointi aloitettiin vuonna 2012. Suunnittelutyö, josta vastasi Maisemasuunnittelu Hemgård Oy, tehtiin tarkkojen historia-, maisema- ja ympäristöselvitysten pohjalta. Ensimmäisenä kunnostettiin puiston vanhinta osaa Seminaarinpuistoa ja myöhemmin edettiin Aallonpuiston puolelle. 

Seminaarinmäki kuuluu Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen (RKY) listaukseen. Sen oheen rakentunut Aallon kampus kuuluu kansainvälisen modernin arkkitehtuurin tutkimus- ja suojelujärjestön (Docomomo) hyväksymiin suomalaisiin modernin arkkitehtuurin merkkiteoksiin ja koko alue on saanut ensimmäisenä kohteena Suomessa Euroopan komission myöntämän EHL-tunnuksen vuonna 2022 (European Heritage Label). Lue lisää: EHL Jyväskylän Seminaarinmäelle.

Seminaarinmäen kasvikokoelmissa vaalitaan erityisesti alueen vanhoja kasvikantoja: Seminaarinpuistossa opettajaseminaarin aikaisia kasvilajeja ja Aallon puistossa Aallon ja Onni Savonlahden suunnitelmien kasvillisuutta 1950-70-luvuilta.

Perinteisiksi Seminaarinpuiston lajeiksi katsotaan puutarhaan ennen vuotta 1934 istutetut lajit, joita alueen kasvilajisto suurimmalta osaltaan onkin. Seminaarinpuisto oli alun alkaenkin hyvin puustoinen ja alueella kasvaa runsaasti pihlajia, tuomia, koivuja ja metsävaahteroita, joista osa on myös luonnosta kylväytyneitä. Alunperin Seminaarinpuistossa sijaitsi myös suuret määrät marjapensaita, omenapuita ja pensasruusuja. Muita perinteiseen lajistoon kuuluvia ja alueen vanhimpia puita ovat metsälehmus, vuorijalava, saarni, siperianpihta, hopeakuusi, lehtikuusi, siperiansembra ja mänty. Merkittävän osan puistoa muodostavat alueen pohjois- ja etelärinteillä sijaitsevat harjumetsät, joilla on erityisiä luontoarvoja ja suuri merkitys koko Jyväskylän kaupungin viheryhteyksissä (lue lisää: Kehä vihreä). Vanha puisto on myös tunnettu liito-oravien asuinpaikkana.

Puistossa kasvaa useita nimikkopuita, joista vanhimmat ja merkittävimmät ovat yliopistoporttien pohjoispuolella seminaarin perustajan ja ensimmäisen johtajan Uno Cygnaeuksen syntymän 100-vuotismuistoksi vuonna 1910 istutettu Cygnaeuksen tammi ja päärakennukselle johtavan tien keskellä kasvava seminaarin muistoksi vuonna 1937 istutettu Seminaarinkuusi.

Yrjö Blomstedtin suunnitteleman Villa Rana-rakennuksen (1905) puutarhassa sijaitsi seminaarin kasvihuone ja hyötyviljelyksiä. Alue on säilynyt Seminaarinkadun varressa, 1950-luvulla valmistuneen muurin suojassa, omassa rauhassaan ominaispiirteensä remonteissakin säilyttäen. Kasvihuone purettiin 1960-luvulla puutarhaopetuksen loputtua. Nykyään ylärinteen suurissa kasvilavoissa sijaitsee Kauko Sorjosen säätiöltä lahjoituksena saatu Kuokkalan kartanon perenna– ja yrttikokoelma. 

Rinteissä kasvaa perinneperennoja, vanhoja jalavia, tuomia, purppuratuomia, omenapuita, marjapensaita ja alarinteen lahopuissa asustaa harvinaisia lahopuukovakuoriaisia. Villa Ranan puutarha on tunnelmallinen ja upeimmillaan vanhojen omenapuiden ja tuomien kukinnan aikaan. 

Perennoja eli ruohovartisia kasveja on löydettävissä erityisesti myös Puutarhurin talon (J) edustan istutusaltaasta sekä etupihalta. Puutarhurin talon perennat ovat pääasiallisesti vanhoja, perinteisiä perennalajeja joista osa on siirretty tänne muualta Seminaarinmäeltä. Puutarhurin talon edustalla, istutusaltaan paikalla on aiemmin sijainnut talossa asuneiden puutarhureiden katettuja kasvilavoja oletettavasti hyötykasvien viljelyä varten. 

Jyväskylän yliopiston kasvitieteellisen puutarhan tunnuskavi on siperianomenapuu (Malus prunifolia) 'Oppio'. Tämä siperianomenapuukanta on yliopiston oma kanta ja näin ollen nimetty löytöpaikkansa mukaan, 'Oppion' emopuut kasvavat Seminaarinmäen Oppio-rakennuksen luoteispuolella ja ne on istutettu paikoilleen 1930-luvulla. Lue lisää 'Oppiosta' tästä.

Seminaarinmäen täydennysrakentaminen 1970-luvulla toi alueelle rakennusaikansa mukaista kasvillisuutta vanhan seminaarin aikaisen lajiston oheen ja Arto Sipisen suunnittelemien täydennysrakennusten lähistöltä voikin löytää runsaasti esimerkiksi rusokuusamia, tuomipihlajia, pensasangervoja, pensasruusuja, kiiltotuhkapensasta sekä perennoja kuten päivänliljoja ja kuunliljoja. 

Aallon puisto, Alvar Aalto ja Onni Savonlahti 1952–1971

Vanhasta Seminaarinmäen puistosta lounaaseen, entisen Mattilan talon pelloille rakentui 1950-70-luvuilla Aallon puisto Alvar Aallon suunnittelemien lisärakennuksien yhteyteen. Aallon puisto muodostuu urheilukenttää ympäröivistä viheralueista ja päärakennuksen taakse sijoittuvasta seremonia-aukiosta. Urheilukentän alueen puutarhasuunnitelmat laadittiin Alvar Aallon toimiston ja puutarha-arkkitehti Onni Savonlahden yhteistyönä. Aallonpuiston alueen kunnostustyö toteutettiin 2010-luvulla (suunnittelutyö: Maisemasuunnittelu Hemgård Oy).

Puistoalueen noin seitsemänkymmenen lajin kasvillisuus koostuu 1950–1960-luvuille tyypillisistä lajeista ja lajikkeista.  Taustalla kohoaa korkea harjuhongikko, jonka asemaa olennaisimpana maisemaelementtinä haluttiin korostaa matalilla rakennuksilla ja pienikokoisilla kasvilajeilla. Keskisuomalaisen luonnon merkitystä painotettiin Aallon suunnitelmissa korkeakoulun maisemallisena lähtökohtana.

Puiston peruskasveja ovat koristeomenapuut ja kookkaat pensaat, kuten tuomipihlajat, syreenit ja villaheidet. Puiston alue on parhaimmillaan kun alueen alkuperäiset 'John Downie' paratiisiomenapuut (Malus Prunifolia-ryhmä) ja eri syreenilajit  ja -lajikkeet kukkivat alkukesästä. Aallonpuistoon on istutettu myös 2010-luvulla lopetetun MTT:n Laukaan tutkimus- ja valiotaimiaseman solumonistettuja erikoisempia syreenejä kuten Syringa vulgaris 'Krasavitsa Moskvy' ja 'Pamyat o S.M. Kirove'.

Aallonpuiston runsaat pensasruusut muodostavat myös keskikesään upean värien ilotulituksen. Pensasruusut otettiin isoon osaan Aallonpuiston kasvillisuudessa jotta saatiin korostettua yhteyttä vanhaan Seminaarinpuistoon. Päärakennukselta pohjoista kohden lähtevän muurin vieressä kasvavat omenaruusut (Rosa rubiginosa) tuoksuvat voimakkaan omenaiselta kostealla ilmalla Aallonpuiston kulkuväylillä asti.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan puistoon piti istuttaa vain valkokukkaisia lajeja, suunnitelmien lajivalikoima kuitenkin laajeni myöhemmin. Omenapuiden lisäksi muita lehtipuita puistossa ovat vaahterat, pihlajat ja jalavat. Vuorimänty edustaa puiston ainoaa ulkomaista havupuulajia. Rakennusten lähettyvillä on matalakasvuisia pensaita ja pensasruusulajeja ja päärakennuksen (C) luoteispuolelle on istutettu uudestaan runsaasti eri lajikkeita kirsikkapuita, aiemmin paleltuneiden tilalle. Alueella on nähtävissä myös Aallon ulkotilojen suunnitelmille tyypilliset nurmiporrastukset.

Alueen länsipäädyssä, matkalla kohti Liikunta-rakennusta sijaitsevat kookkaat ja näyttävät perenna-alueet joissa kukintaa riittää läpi kasvukauden. Alkuperäisissä Aallon ja Onni Savonlahden suunnitelmissa (1959) samoille alueille olikin suunniteltu mm. kivikkokasvikokoelma sekä maanpeitekasvillisuutta. 

Urheilukentän kohdalla Aalto teki harvinaisen ratkaisun, sillä hän halusi puita istutettavan myös kentälle. Aallon puistoon olennaisesti kuuluvat polut muodostavat mutkittelevan verkoston. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen polkuverkostoa jouduttiin pelkistämään pian valmistumisensa jälkeen, sillä opiskelijoilla oli taipumus kulkea puistossa oikoteitä myöten. 

Mattilanniemestä löytyy mittavat perenna- ja havukokoelmat

Mattilanniemen puisto edustaa tyyliltään ja kasvistoltaan 1980-luvun kaupunkirakentamista. Puistoalueella on tutkittu kasvien sopeutumista keskisuomalaiseen kaupunkimaiseen ympäristöön, joten se on toiminut myös kokeilupuistona. Puistokokonaisuus on muotoutunut vähitellen ja kerroksittain samaa tahtia rakennuskannan kanssa, alunperin alue on ollut alavaa hakamaata ja rantaniittyä. Maisema-arkkitehti Juhani Rajalan suunnittelemaa puiston eteläosaa alettiin istuttaa vuonna 1984, jolloin kampuksen toisen rakennusvaiheen rakennukset valmistuivat. Kaupunginpuoleisen pohjoisosan suunnitelmasta vastasi Rajalan vihersuunnitelmaa osin hyödyntänyt Irmeli Kurttila. Suurin osa istutuksista on tehty 1990-luvun alussa.

Puistossa kasvaa yhteensä noin 250 erilaista lajia ja lajiketta. Jyväsjärveä kohti johtavien käytävien varrelle on istutettu vapaisiin ryhmiin lehti- ja havupuita kuten siperianpihtoja, serbiankuusia, lehmuksia ja pihlajia. Avaran kentän keskivaiheille on istutettu SILMU-projektin fenologisen tutkimuksen kotipihlajat (lue lisää: SILMU-projekti). Rantaväylän puoleisella meluvallilla kasvavat metsä- ja mongolianvaahteraa, sinikuusamaa, virpiangervoa ja taikinamarjaa; lounaiskärkeen ja kevytväylän varrelle on istutettu kanukat, pajut ja pihlaja-angervot. Muurin ympäristöön on sijoitettu matalia havukasveja ja pensaita, maksaruohoja ja sammalleimuja.

A- ja B-rakennuksen meluvallin puoleisella alueella sijaitsee iso kokoelma suurikokoisia perennoja, kuten koristeraparperia, erilaisia tatarlajeja sekä isotöyhtö-, vale- ja kilpiangervoja.

Suojaiselle sisäpihalle on sijoitettu suihkulähde runsaine istutuksineen: katajia, tuijia, hortensioita, kärhöjä ja piippuköynnöstä. Sisäpihan käytävien varrella sijaitsee myös laaja kuunlilja- ja nauhuskokoelma. Esimerkiksi nauhuksia on alunperin kasvanut alueella yli 20 eri lajiketta ja kuunliljalajikkeita hieman enemmän. Päivitysinventointeja tullaan tekemään tälläkin alueella lähivuosina (2022 alkaen). 

Pohjoispuolen alueella on tammia, lehmuksia, erilaisia kuusamia ja jasmikkeita sekä perennoista päivänliljoja ja jaloangervoja. Rantaväylän puoleisen paikoitusalueen viherkaistoilla kasvaa vaahteroita, aroniaa ja sinikuusamaa sekä seinustalla erilaisia kuunliljoja. Pohjoispuolen sisäpihalle on sijoitettu mm. saarnivaahtera, jalopähkinöitä, punasaarni ja kuusamia.

Mattilanniemen laajoille nurmialueille on viime vuosina perustettu myös luonnon monimuotoisuutta lisääviä niitty- ja lahopuutarha-alueita (lue lisää: Kampuksen niittyalueet).

Ylistönrinteellä kotimaista lehtokasvillisuutta

Puistomainen Ylistönrinne edustaa 1990-luvun puutarhatyyliä ja Suomen luonnonvaraisen kasvillisuuden käyttöä viherrakentamisessa. Alueen ensimmäiset istutukset tehtiin kesällä 1991 Juhani Rajalan suunnitelman mukaan, mutta rakennuksia ympäröivät istutukset on suunnitellut arkkitehtitoimisto Sipinen. Rakennusryhmää reunustaa etelästä luonnontilainen lehtometsä. Osa lehdosta on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi, jolla elää runsaasti perhosia ja Jyväskylän nimikkonilviäinen, harvinainen hienouurresulkukotilo.

Kemian laitoksen piha-alueella kasvaa kotimaisia kuusia, vuori- ja kynäjalavia, metsälehmuksia, tammia sekä koivuja. Keskialueelle rakennusten varjoon on istutettu lehtokasvillisuutta, bio- ja ympäristötieteiden laitoksen luona kasvaa metsälehmuksia, rauduskoivua, lehtokuusamaa ja orapaatsamia. Nurmialueille on sijoiteltu runsaasti sammaloituneita kivilohkareita ja erilaisia saniaisia tai maanpeitekasveja niiden yhteyteen. Ylistönrinteen pohjoisrinteen puustoalueiden erikoisuutena ovat komeat visakoivut, halavat, sekä kotoisen metsäkuusen erikoisemmat muunnokset kuten kirjavaneulaskuusi (Picea abies f. variegata) sekä kultakuusi 'Kulta-Lumikki' (Picea abies f. aurea).

Jo varhaisessa vaiheessa puutarha-alueen istuttaminen jäi kuitenkin rakenteilla olevan alueen varjoon. Istutusalueet ovat pienentyneet suuresti, ja suuri osa istutuksista on jouduttu hävittämään rakennusten tieltä. Alueen alkuperäisestä, monimuotoisesta suunnitelmasta luonnonvaraisine kasveineen on siirrytty yksinkertaistettuun suuntaan  ja kasvitieteellisen puutarhan kokoelmat ovat saaneet väistyä rakennusten alta. Kasvivalikoima on kuitenkin pääasiallisesti pitäytynyt luonnonvaraisessa, kotimaisessa lajistossa. 

Luonnonvaraisista istutussuunnitelmakokonaisuuksista jäljellä ovat lähinnä kemian ja fysiikan laitosrakennusten (YO-YK-YS) sisäpihan varjossa sijaitseva lehtoistutus, jossa kasvaa luonnonkasveja kuten erilaisia saniaisia, kieloja, konnanmarjoja, tädykkeitä, rantakukkaa sekä kevätesikkoa kynä- ja vuorijalavien, katajien ja suurten pähkinäpensaiden varjostamana, kauniisti sammaleisessa maassa. Istutukseen on lisäksi tuotu lahopuuta lisäämään alueen luonnon monimuotoisuutta (lue lisää kampuksen lahopuutarhoista: Lahopuutarhat). Alueelta löytyy myös luonnonvaraista metsäruusua, orapaatsamia, metsäomenapuu sekä kotimaisia katajia. 

TERVETULOA TUTUSTUMAAN

       Jyväskylän yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan!       

Ulkoalueet ovat aina avoinna kaikille kävijöille ja kasvikylttejä löytyy etenkin Seminaarinmäen ja Aallonpuiston alueelta.

Katso tai tulosta täältä kartta omatoimikierrokselle Seminaarinmäen puutarhaan.

Lähtöosoite: Seminaarinkatu 15, 40100 Jyväskylä.