Ylistönrinne

Taloudellisten ja luonnonsuojelullisten haasteiden vuoksi ja pitkällä olleista suunnitelmista huolimatta ensimmäinen rakennus valmistui vasta vuonna 1990. Rakentaminen keskitettiin rinteeseen ja järven ranta jätettiin kulkuväyläksi. Luonnontilainen jyrkkä rantarinne oli rakennuspaikkana vaativa. Korkeuseroja ja tiivistä rakentamista loiventamaan on rakennusten väliin sijoitettu aukioita ja sisäpihoja. Rakennukset on sijoitettu maastoon portaittain ja pääsisäänkäynnit on suunnattu avautuville aukioille.

Rakennusten pintamateriaaliksi Sipinen valitsi valkoisen harjatun kvartsihiekkatiilen. Ylistönrinteelle syntyikin kauttaaltaan valkoinen rakennusryhmä, joka erottuu puuston keskeltä näyttävänä kokonaisuutena. Kerrotaan, että Sipisellä oli suunnittelun inspiraationa kreikkalaisten kylien valkoiseksi kalkittu ja tasakattoinen rakennustyyli. Sipisen valintaa kaupungin arkkitehtuuripalkinnon saajaksi vuonna 2004 perusteltiin Ylistönrinteen rakennusten dynaamisella ja kestävällä muotokielellä sekä tyylikkäällä vähäeleisyydellä.

Rakentamisessa on huomioitu myös ympäröivä luonto, johon moniulotteinen rakennusmassa liittyy sulavasti. Rinnerakentaminen, suuret lasipinnat ja kattoikkunat tuovat sisätiloihin paitsi valoa myös luovat vaikuttavia näkymiä järven yli kaupunkiin ja muiden kampusten suuntaan. Ylistönrinteen maaston korkein kohta on noin 50 metriä järvenpinnan yläpuolella. Ylistön silta jatkaa Seminaarinmäeltä Mattilanniemen kautta kulkevaa kevyen liikenteen pääraittia, joka etenee Ylistörinteen läpi portaiden johdattamana. Kortes AEK Oy:n suunnittelema silta on 208 metriä pitkä ja sen pylonien korkeus on 26 metriä. Ylistönrinteelle pääsee myös rantaa myötäilevää, koko järven kiertävää kevyen liikenteen reittiä eli rantaraittia pitkin.

Sipinen jatkaa Ylistönrinteellä käyttäjälähtöistä ja monikäyttöistä linjaansa. Rakennukset on suunniteltu matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan erityistarpeet huomioiden. Alueen kokonaisuus valmistui Mattilanniemen tapaan vaiheittain vuosina 1991–2004.

Kemia, Arto Sipinen 1991

Ensimmäisenä Ylistönrinteelle valmistuivat kemian laitokselle tarkoitetut rakennukset sekä alueen yhteisiä luento-, työpaja- ja kirjastotiloja, tutkijahuoneita, kemikaali- ja tarvikevarastoja. Kemian laitos sai kolme erillistä rakennusta, joihin sijoitettiin orgaanisen, epäorgaanisen ja fysikaalisen kemian osastot. Rakentamisen haasteellisuudesta kertoo se, että rakentajien mukaan missään työssä ei ollut aiemmin ollut yhtä paljon noudatettavia piirustuksia ja ohjeita. Ensimmäisessä vaiheessa Ylistönrinteeseen tuli myös ylös johtavien portaiden vasemmalle puolelle sijoittuva matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kirjasto.

Kiihdytinlaboratorio 1992

Fysiikan laitoksen kiihdytinlaboratorio vihittiin käyttöön lokakuussa 1992. Sen ylpeys on halkaisijaltaan 2,4 metrinen K130 syklotroni eli hiukkaskiihdytin, jonka kokoaminen saatiin päätökseen vuonna 1990. Matemaattis-luonnontieteellisellä tiedekunnalla on ollut käytössä erilaisia kiihdyttimiä vuodesta 1974 lähtien; uusin niistä on vuonna 2010 käyttöön vihitty venäläinen, entisen Neuvostoliiton valtionvelan kompensaationa saatu MCC30-kevytionisyklotroni. Uutta hiukkaskiihdytintä varten valmistui vuonna 2011 laboratorion laajennus. Jyväskylän kiihdytinlaboratoriossa oma laitekehitys ja laitteiden rakentamistoiminta on ollut aktiivista. Toiminta ja varustelu ovat kehittyneet vuosi vuodelta, joten syklotronin lisäksi siellä on paljon muutakin merkittävää tutkimuslaitteistoa.

Kiihdytinlaboratoriossa tutkitaan esimerkiksi ydin-, materiaali- ja soveltavaa kiihdytinfysiikkaa sekä avaruusteknologiaa. Jyväskylän yliopisto on ydinfysiikassa kansainvälistä huipputasoa, Pohjoismaiden ykkönen kiihdytinlaboratorionsa myötä. Kiihdytinlaboratoriota pidetään yhtenä Euroopan merkittävimmistä ydintutkimuskeskuksista, ja siellä vierailee vuosittain lukuisia kotimaisia ja ulkomaisia tutkijoita ja tutkijaryhmiä.

Fysiikan laitos, Arto Sipinen 1996

Fysiikan laitoksen tilat sekä alueen pääravintola valmistuivat Ylistön rakentamisen kolmannessa vaiheessa, joka viivästyi suunnitellusta vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi. Fysiikan laitosrakennuksessa sijaitsevasta ravintolasta avautuu kaunis näkymä järvelle ja kaupunkiin.

Ennen fysiikan laitosrakennuksen valmistumista fysiikan laitoksella oli jo vuonna 1990 otettu käyttöön K130-syklotroni ja ECR-ionilähde, ja vuonna 1992 kiihdytinfysiikan tutkimustoiminnan tilat.

Soveltavan kemian laitos, Arto Sipinen 1998

Vuonna 1998 valmistuneessa soveltavan kemian laitosrakennuksessa otettiin uudella tavalla huomioon yritysten ja yliopiston välinen koulutus- ja tutkimusyhteistyö. Yritystoimintaa tukevaa koulutusta haluttiin edistää luomalla tutkijoiden, opiskelijoiden ja korkean teknologian alan yrittäjien kohtaamispaikka ja innovaatiokeskus. Rakennukseen valmistui tutkimustiloja, laboratorio ja henkilöstötiloja. Samassa rakennuksessa on toiminut myös Jyväskylän Teknologiakeskus.

Ambiotica, Arto Sipinen 1999

Ambiotica rakennettiin bio- ja ympäristötieteiden laitoksen, yliopiston ympäristöntutkimuskeskuksen sekä Keski-Suomen ympäristökeskuksen ympäristölaboratorion käyttöön. Rakennuksen myötä bio- ja ympäristötieteet pääsivät saman katon alle ensimmäistä kertaa kolmeenkymmeneen vuoteen.

Ambiotica oli muunneltavien monikäyttölaboratorioiden pilottihanke Suomessa. Valtion kiinteistölaitos valitsi rakennuksen valmistumisvuotenaan vuoden rakennushankkeeksi juuri systemaattisen tila- ja tekniikkajärjestelmän ansiosta. Seitsemäntuhannen neliömetrin rakennuksessa pyrittiin siihen, että sen siirreltävät rakenneosat ja liitäntäkomponentit sopivat kaikki toisiinsa ja niitä voidaan uudelleenkäyttää ja -järjestellä nopeasti, taloudellisesti ja ympäristöystävällisesti. Ambiotican arkkitehtoninen erikoisuus on ylimmän kerroksen valaistu kasvihuone.

Nanotiedekeskus, Arto Sipinen 2004

Nanotiedekeskus (Nanoscience Centre) sai alkunsa vuoden 2000 hankkeesta, jolla haluttiin edistää monitieteistä tutkimusta ja koulutusta. Tutkimuskeskuksessa yhdistyy fysiikan, kemian ja biologian erityisosaaminen, ja se toimii aineiden yhteisenä poikkitieteellisenä tiedekeskuksena.

Tutkimuksen vahvuusalueita ovat muun muassa supramolekyylikemia ja makromolekyylien synteesi, nano- ja molekyylielektroniikka, molekyyliprosessien dynamiikan tutkimus femtosekuntiskaalassa, nanohiukkaset, nanoputket sekä solujen ja virusten toiminnan tutkimus. Tiedekeskuksessa on kehitetty esimerkiksi hyptoniitti, hiilinanoputkilla vahvistettu epoksi, jota voidaan käyttää tuulivoimaloiden siipien rakenteissa ja urheiluvälineissä. Mahdollisia sovelluskohteita jatkossa on esimerkiksi sensoreissa, elektroniikassa, energiatekniikassa, pinnoitteissa ja lääkemolekyylien kuljettamisessa. Nanotiedekeskuksessa on erikoistutkimustiloja, kuten puhdastila ja laserlaboratorioita. Kolmannessa kerroksessa sijaitsee sauna neuvottelutiloineen. Alun perin rakennukseen valmistui myös toimitiloja yrityksille.